Kuinka troolarista tuli kalanjalostustehdas

Yleistä väsymystä ja kirjoituslaiskuutta ilmassa, pahoittelut. Viime viikko meni töissä sen verran intensiivisen pähkäilyn ja koodauksen merkeissä, ettei oikein paukut riittäneet enää ajattelutyöhön kotosalla. Jotenkin heikkoa tekee vieläkin, vaan yritetään sentään.

Viikonloppuna tuli vihdoin perehdyttyä oikein kunnolla Googlen nykyiseen webbisovellusvalikoimaan, kun tuskastuin entiseen feed-lukijaani. Nämä lienevät jo monille tuttuja, mutta varmuudeksi on suositeltava tutustumista Google Readerin lisäksi ainakin Google Calendariin ja tietysti Gmail-sähköpostiohjelmaan. Docs & Spreasheets on myös kiinnostava ainakin yhteiseditointi-, kommentointi- ja versiontiominaisuuksiensa vuoksi, vaikka itsellä ei varsinaisesti tule mieleen tarvetta tuollaiselle bisnesdokumenttien keskitetylle editointi- ja jakelupalvelulle. Googlen personoitava aloitussivu sai myös vakipaikan selaimeni uutena kotisivuna. Hieman kuitenkin samalla pelottaa riippuvuus yhden toimittajan, vain verkon yli käytettävästä ja yksityisyydensuojan rajoja koputtelevasta palvelupaketista. Oikeastaan Google alkaa olla jo niin iso webbimarkkinoilla, että se melkein pitäisi väkivalloin pilkkoa.

Pakko on kuitenkin myöntää, että Googlen sovelluspaletti on jo nykyisellään puhtaasti teknisessä mielessä vaikuttava nykyisten nettiteknologioiden (väärin)käytön taidonnäyte. Eipä tainnut arvata Tim Berners-Lee Cernissä 1990-luvun vaihteessa mihin WWW-tekniikoita vajaa 20 vuotta myöhemmin taivutellaan. Henkilökohtaisesti en ole ihan hirvittävän ihastunut toimistosovellusten käyttöliittymien simulointiin webbisivujen avulla. Nörttiglooriamielessä saavutus on toki hieno, mutta niin kovin paljon sekä koodaus- että prosessoriaikaa palaa selainympäristön asettamien rajoitusten kiertämiseen ja puuttuvien ominaisuuksien toteuttamiseen tehottomilla välineillä, että homman mielekkyys epäilyttää.

Eipä silti, esimerkiksi Gmail-sovelluksesta olisi monilla työpöytäsovelluksina toteutetuilla sähköpostiohjelmilla paljon opittavaa. Mitään kovin käänteentekevää se ei kuitenkaan tarjoa, mutta melko intuitiivisen ja helppokäyttöisen “suodata, älä järjestele” -tyyppisen käyttöliittymäratkaisun kyllä, reilut 2 gigaa ilmaista tallennustilaa tehokkailla hakutoiminnoilla. Näin juuri viestintäsovelluksen pitääkin toimia: mitään ei tarvitse koskaan poistaa tai erikseen arkistoida, mutta tärkeiden asioiden löytäminen vanhoista posteista ja yhteenkuuluvien viestien ryhmittely on kuitenkin helppoa.

Google on iso, sen julkisuuskuva on hyvin myönteinen ja innovatiivisuuteen panostava, ja työpaikka ison G:n toimitiloissa epäilemättä monen koodarin ja käyttöliittymäsuunnittelijan märkä päiväuni. Eipä ihme, että Googlen brändi nousi tuoreessa tutkimuksessa maailman arvokkaimmaksi mm. Microsoftin, General Electricin ja Coca-Colan ohi.

Googlen keskitetyssä, mutta sisäisesti hajautetussa tietovaraston ja keskuskoneen ajattelumaailmassa on jotain kovin samankaltaista kuin Oraclen ja Sunin aikoinaan visioimassa Network computer -ajatuksessa. Kun verkkokaistaa on riittävästi, niin miksipäs sitä ei pyörittäisi sovelluksiaan etänä, etenkin kun muistin ja prosessoriajan jakaminen gridimäisesti tulee varmaankin yleistymään.

Sinänsä hauska ajatus, että laskentaoperaattorilta voisi tulevaisuudessa pyytää muutamaa lisäeuroa vastaan enemmän tehoja vaikka uuden joululahjapelin pyörittämiseen muutamana iltana viikossa sen sijaan, että pitäisi lähteä välipäivinä hankkimaan uutta PC-konetta rautakaupasta.